Ensimmäiset kilometrit Hakkapeliitoilla

Olihan mielenkiintoinen koe, kun vertasi perjantaista kesärenkailla lipsuttelua pitkin lumisia ja jäisiä teitä töistä kohti kotia ja Hakkapeliitta R2:n suorastaan ilmiömäistä pitoa kesärenkaisiin verrattuna. Molemmathan ovat mustia, pyöreitä ja "kumia". Ei sitä eroa edes tajua ennen kuin samoissa olosuhteissa ja samalla autolla kokee tuon samoissa olosuhteissa.

Eihän tuossa kesärenkailla lipsuttelussa mitään järkeä ollut perjantain lumisateessa, mutta kun en ehtinyt, tai "ehtinyt", aiemmin renkaita vaihtaa, niin vaihtoehdot olivat varsin vähissä. Suomeksi en siis laiskuuttani viitsinyt vaihtaa aiemmin.

Nyt on takana noin 200 km uusilla R2:lla ja ensin alkuun on todettava, että ehkä aika kultaa muistot ja vanha Hakkapeliitta R ei uutena ollutkaan ihan niin loistava mitä muistin. Meinaan kyllä sekin varmaan luisti märällä asfaltilla, ihan kuten ne luistivat 24 tkm ajettuina. Niin luistaa myös R2, mutta ei ehkä kuitenkaan yhtä paljon.

Totuttelin lauantaina muutaman kilometrin ennen kuin aloin kovempaa ajelemaan, mutta vaikka vähän enemmänkin annoin happea, niin todella luotettavan tuntuiselta ja johdonmukaiselta tuo rengas tuntuu. Tänään annoin sitten vähän enemmän happea ja lähtö paikaltaan on melkein kuin kesäkelissä lähtisi. Paksummassa sohjossa on vähän vetopidon puutetta, mutta se on oikeastaan aika ymmärrettävää.

Ei minkäänlaista vetelyä, rengas menee suoraan sinne mihin ohjataan, eikä uria edes huomaa. Toki tuo on auton alustasta paljolti kiinni, mutta myös rengas hoitaa oman osansa todella erinomaisesti. Tässä suhteessa en voisi kuvitella yhtään parempaa talvirengasta.

Äänimaailma vaatii vielä säätöä. Nimittäin ilmanpaineiden kanssa pelaamista. Olivat Vianorilla laittaneet kolmeen renkaaseen 3,1 bar ja yhteen 3,0 bar. Laskin kaikki 2,8 bariin, mutta pitää nostaa takaisin 2,9:ään tai jopa tuohon kolmeen. Palaan äänimaailmaan sen jälkeen uudelleen.

Lue lisää...

Tutustuminen renkaiden olemukseen

Saatuani renkaat kotiin mittailin kulutuspinnan urasyvyyksiä käyttämättömässä renkaassa ja ensimmäinen reaktioni oli hämmästys, kun mittari näytti vain noin kuutta millimetriä. Mittasin uudelleen eri kohdasta ja sain noin seitsemän milliä, jonka jälkeen aloinkin ihmettelemään tarkemmin, millaiset nuo urat oikein ovat.

Hämmästyksekseni havaitsin, että urat eivät olekaan tasaiset, kuten olen aiemmissa renkaissa tottunut, vaan urissa on niin sanotut pitokynnet, joiden tehtävä on parantaa renkaat pitoa lumella ja jäällä, erityisesti kiihdytyksissä ja jarrutuksissa. Myös renkaan olkapäillä on kynnet, tällä kertaa sohjokynnet. Itseasiassa terävät kolmiot, joiden tehtävä on rikkoa sohjopatja ja siten ehkäistä sohjoliirtoa. Nämä yksityiskohdat toki näkyvät renkaassa omin silmin, mutta termit ja muotojen tarkoitukset kävin lukemassa Hakkapediasta.

Kumikaan ei ole enää kumia. Sen lisäksi että kumiseoksessa on eri koostumukset eri kerroksissa, on R2:n pintakumiseoksessa mukana myös timantinkovia, kristallisia muistuttavia, kiteitä, jotka toimivat kuin näkymättömät nastat, parantaen renkaan jääpitoa. Mielenkiintoista päästä kokeilemaan paljonko tämä tuntuu todellisuudessa ja paljonko tästä jää vain markkinointiin ja tieteellisellä tarkkuudella tehtyihin testeihin.

Minulla oli noin kuukausi sitten Hakkapeliitta R:t alla pari päivää. Renkaat olivat kolme vuotta vanhat, kaksi talvea ja vajaa 25 tuhatta km ajetut. Selvästi huomasi, että pito ei ollut enää samanlainen kuin uutena. Uutena noilla pystyi lähtemään aina niin ettei pyörä sutinut tyhjää, nyt luistoneston valo vilkkui jo kylmällä asfaltillakin liikkeelle lähdettäessä. Kohta se koetaan miten on uuden R2:n kanssa, kun moottorin 450 Nm vääntö kohdistetaan vetäville pyörille, niin pitääkö rengas vai vilkkuuko luistoneston valo.

Ai niin, se urasyvyys: sitä on 8,5 mm syvimmillään.

Lue lisää...

Rengastestin alkuvalmistelut

Sain mahdollisuuden hakea Nokian Renkaiden Hakkapeliitta-testikuljettajaksi lokakuussa ja valintaprosessin lopputuloksena tulin valituksi. Kiitokset valinnasta esiraadille ja Nokian Renkaille lopullisesta valinnasta. Tässä blogissa aion kertoa talven aikana kokemuksiani renkaista Suomen vaihtelevissa talviolosuhteissa.

Testaaja on 43-vuotias uusimaalainen mies, joka ajaa noin 30 000 km vuodessa ja tyypillisesti hieman vajaa puolet tästä talvirenkailla. Testiautona on kaksi vuotta sitten hankkimani Peugeot 508 GT, jonka rengaskoko on nykyautollekin varsin kookas eli 235/45R18.

Rengastesti alkoi oikeastaan siitä kun kävin varaamassa ajan renkaiden asennukselle Vianorilta, Espoon Olarissa. Rengasliike on aivan työpaikkani lähellä, joten en viitsinyt soitella, kun arvelin että kiirettä liikkeessä riittää. Tiedot minusta, testirenkaista ja itse renkaat olikin jo toimitettu Nokian Renkailta Vianorille ja asennus olisi onnistunut vaikka samana päivänä, vaikka menin paikalle perjantaina vasta klo 16 aikaan. Koska vanhat talvirenkaat vanteineen eivät olleet mukanani, sovin asennuksen seuraavalle maanantaille.

Maanantaina vein vanhat renkaat Vianorille ja sovin noudon iltapäivällä klo 15. Oli muuten varmasti helpoin renkaan asennus mitä ikinä olen kokenut. Kaikki tiedot oli liikkeessä ja palvelu oli A++ luokkaa. Homma todellakin toimi. Pisteet siitä Vianorille Espooseen ja pisteet myöskin Nokian Renkaille, että kaikki oli hoidettu mitä hoitaa piti. Nyt on vanteille asennettu Hakkapeliitta R2:t talvirenkaiksi.

Puuttuu enää asennus auton alle. Sen teen itse, varmaan aivan lähipäivinä, kalenterin mukaan viimeistään ensi viikolla.

Lue lisää...