Talvirengaskausi yli 6 kk

Ajallisesti talvirengaskausi kesti minulla yli 6 kk (21.11.2015 - 1.5.2016), mutta ajot jäivät aika vähiin, 7150 kilometriin. Auto seisoi enemmän tallissa ja oli vähemmän liikenteessä, kun itse matkasin enemmän lentokoneella. Esimerkiksi viimeisen talvirengaskuukauden aikana tuli ajoa yhteensä 220 km.

Hakkapeliitta on tasainen ja eleetön suorittaja, eipä siitä hirveästi riitä kerrottavaa. Meno on yllätyksetöntä, eikä renkaan olemassaoloa huomaa oikeastaan mitenkään. Se on myös hiljainen ja erittäin polttoainetaloudellinen. Kuluminen on edelleen mielestäni kovempaa kuin edeltäjämalli R:ssä, mutta ehkä vähän tasoittunut renkaan vanhennuttua ja kovetuttua. R oli myös ehkä vielä aavistuksen hiljaisempi ja pienempiin kulutuslukemiinkin pääsin sillä, mutta havainnot eivät erilaisista olosuhteista johtuen ole suoraan vertailukelpoisa.

Ajo-ominaisuuksien ero kesärenkaisiini, GoodYear Asymmetric 2, on valtava. Siinä kun nämä Hakkapeliitta R:t ohjautuu, niin kesärenkailla käännytään huomattavasti jyrkemmin ja viiveettömämmin. Ei sitä R:n sortamista ja puskemista ajossa huomaa kuin ääritilanteissa, mutta paljaalla asfaltilal vertailu huippukesärenkaisiin paljastaa totuuden. Talvirengas on kuitekin talvirengas myös suorituskyvyltään ja tällainen pohjoismaisiin talviolosuhteisiin kehitetty rengas ei sulalla kelillä pärjää kesärenkaalle, edes nollakelissä.

Tekniikan Maailman (16/2016) tuore sadekelitesti paljastaa karun totuuden joka pistää miettimään miksi Etelä-Suomen sulilla ja märillä teillä on läpi talven oltava talvirengaspakko. Testin mukaan jopa loppuun kulunut kesärengas on parempi märällä kuin aivan uusi kitkarengas, vaikka tuo loppuun kulunut kesärengas ei muuten saa kehuja. Miksi siis päälle 0°C lämpötiloissa, vesikelissä ja suolakylvyssä ajellaan etelässä pakotettuna ajamaan talvirenkailla, jotka sopivavat keliin huonommin kuin kesärenkaat.

Kohtahan se talvirengaskausi taas alkaa. Rukalla alkaa laskukausi 10.10., vaikka silloin tuskin ympäristössä liikaa lunta on, vaan mistä sitä tietää. On se kuitenkin merkki siitä, että talvi on taas tulossa ja talvirenkaita voi alkaa pikkuhiljaa etsiskelemään.

Lue lisää...

2000 km sulia ja 3000 km lumisia teitä

Tässähän talvi meinaa mennä ohi, ilman että ehtii edes kirjoitella. Ensin ajeltiin 2000 km lumettomilla teillä pikkupakkasessa. Tai ei sitä pakkasta ainakaan kymmentä astetta enempää ollut, ei ainakaan kovin usein. Joulun jälkeen se sitten vaihtui. Ensi oli tulleet pakkaset ja kylmää piisasi. Lumiraja oli jossain Iisalmen paikkeilla, sen eteläpuolella oli vain siellä täällä vähän valkoista, mutta ei edes maa kokonaan peitossa.

Mikäs sellaisilla teillä on ajellessa, kun liukastakaan ei liiemmin ollut. Suurimman osan matkasta olisi pärjännyt kesärenkaillakin, mitä nyt lain mukaan talvirenkaat on pakko olla joulukuun alusta. Nyt kai siihenkin on tulossa muutos ja tervetullut muutos onkin.

Jari-Pekassa pidettiin pieni aamupalatauko Hankasalmella, siinä 23-tien ja 9-tien risteyksellä. Kuten kuvasta yllä näkyy, niin eihän siellä mitään lunta ollut, kuin hädintuskin nimeksi. Kylmää sensijaan riitti reippaat parikymmentä astetta.

Iisalmen jälkeen keli muuttui. Ensin oli lunta pientareilla ja vähän tiellä, ajourat tosin edelleen paljaat, eikä edes liukkaat. Matka jatkui kohti Kajaania, Suomussalmea ja Kuusamoa. Suomussalmen kohdalla saattoi jo puhua oikeasta talvesta. Tielläkin liikennemäärät sen verran pienemmät, ettei ajouratkaan olleet kuluneet puhki eli tie oli reilusti ja rehellisesti valkoinen. Pito kuitenkin hyvä, johtuiko sitten renkaista vai olosuhteista. Veikkaisin, että molemmilla oli vaikutuksensa.

Kuusamosta kohti pohjoista olikin liikennemäärät sen verran suurempaa ja olisiko sitten tien pito aktiivisempaa, kun turistia lappaa siinä Rukan ja Kuusamon väliä ees sun taas, että tielläkin taas asfaltti paistoi läpi.

Renkaiden ja auton suhteen meno oli kyllä tylsän tasaista ja hyvä tietty niin. Hyvän renkaan kai tunnistaa siitä, että sitä ei tunnista lainkaan. Vähän reippaammat paineet olin renkaisiin laittanut ennen matkaan lähtöä, kun oli tuota kuormaa kuitenkin 4 henkeä, kontti täynnä tavaraa ja boksikin täynnä suksia. Sen kyllä tunsi tai oikeammin kuuli, että rengas on kovempi. Hieman kuuluu rengasäänet kovemmin, kuin mitä vakiopaineilla, mutta toisaalta meno on jämäkämpää. 

Kun kerran talveen sai taas lumisia teitä ajella, niin koitin vähän sitä rengastakin ärsyttää, jos vaikka saisi pidon rajamaille. Varmaan se menisi, kun ihan ylikovaa laskisi menemään, mutta muuten ei kyllä tahdo tiestä irrota. Ei edes sillä etuvetoisen vakiotavalla, että äkkinäinen kaasun nosto ja käännös. Auto puuttuu tylsästi peliin ja korkeintaan hetkellisesti saa perän irti tiestä. No eipä tiellä pidäkään leikkimän, mutta ei tällä auto ja rengasyhdistelmällä tarvitse leikkiä missään muuallakaan, kun meno on niin eleetöntä vaikka mitä tekisi.

Piti vielä Posiolle Korouomaan ehtiä Suomen luontoa ihailemaan, mutta niin se taas jäi tälläkin matkalla väliin. Ehtisiköhän sitä, jos viikon lisäisi matkaan pituutta.

Tällä kertaa ei oikein ollut sellaisia lumikelejä, että olisi lumessa etenemistä päässyt kunnolla testaamaan. Kotipihassa vähän, kun auraamaton oli pihatie, mutta ei siinäkään saanut mitään dramatiikkaa aikaiseksi, kun auto vaan nousee näillä renkailla mäkeä ylös, vaikka keskeltä mäkeä liikkeelle lähtien. Takana nyt 3000 km tältä talvelta lumisilla teillä ja ihanan tylsää on ollut.

Lue lisää...