Olihan mielenkiintoinen koe, kun vertasi perjantaista kesärenkailla lipsuttelua pitkin lumisia ja jäisiä teitä töistä kohti kotia ja Hakkapeliitta R2:n suorastaan ilmiömäistä pitoa kesärenkaisiin verrattuna. Molemmathan ovat mustia, pyöreitä ja "kumia". Ei sitä eroa edes tajua ennen kuin samoissa olosuhteissa ja samalla autolla kokee tuon samoissa olosuhteissa.
Eihän tuossa kesärenkailla lipsuttelussa mitään järkeä ollut perjantain lumisateessa, mutta kun en ehtinyt, tai "ehtinyt", aiemmin renkaita vaihtaa, niin vaihtoehdot olivat varsin vähissä. Suomeksi en siis laiskuuttani viitsinyt vaihtaa aiemmin.
Nyt on takana noin 200 km uusilla R2:lla ja ensin alkuun on todettava, että ehkä aika kultaa muistot ja vanha Hakkapeliitta R ei uutena ollutkaan ihan niin loistava mitä muistin. Meinaan kyllä sekin varmaan luisti märällä asfaltilla, ihan kuten ne luistivat 24 tkm ajettuina. Niin luistaa myös R2, mutta ei ehkä kuitenkaan yhtä paljon.
Totuttelin lauantaina muutaman kilometrin ennen kuin aloin kovempaa ajelemaan, mutta vaikka vähän enemmänkin annoin happea, niin todella luotettavan tuntuiselta ja johdonmukaiselta tuo rengas tuntuu. Tänään annoin sitten vähän enemmän happea ja lähtö paikaltaan on melkein kuin kesäkelissä lähtisi. Paksummassa sohjossa on vähän vetopidon puutetta, mutta se on oikeastaan aika ymmärrettävää.
Ei minkäänlaista vetelyä, rengas menee suoraan sinne mihin ohjataan, eikä uria edes huomaa. Toki tuo on auton alustasta paljolti kiinni, mutta myös rengas hoitaa oman osansa todella erinomaisesti. Tässä suhteessa en voisi kuvitella yhtään parempaa talvirengasta.
Äänimaailma vaatii vielä säätöä. Nimittäin ilmanpaineiden kanssa pelaamista. Olivat Vianorilla laittaneet kolmeen renkaaseen 3,1 bar ja yhteen 3,0 bar. Laskin kaikki 2,8 bariin, mutta pitää nostaa takaisin 2,9:ään tai jopa tuohon kolmeen. Palaan äänimaailmaan sen jälkeen uudelleen.
0 kommentti(a):
Lähetä kommentti