sunnuntai 24. tammikuuta 2016



Tässähän talvi meinaa mennä ohi, ilman että ehtii edes kirjoitella. Ensin ajeltiin 2000 km lumettomilla teillä pikkupakkasessa. Tai ei sitä pakkasta ainakaan kymmentä astetta enempää ollut, ei ainakaan kovin usein. Joulun jälkeen se sitten vaihtui. Ensi oli tulleet pakkaset ja kylmää piisasi. Lumiraja oli jossain Iisalmen paikkeilla, sen eteläpuolella oli vain siellä täällä vähän valkoista, mutta ei edes maa kokonaan peitossa.

Mikäs sellaisilla teillä on ajellessa, kun liukastakaan ei liiemmin ollut. Suurimman osan matkasta olisi pärjännyt kesärenkaillakin, mitä nyt lain mukaan talvirenkaat on pakko olla joulukuun alusta. Nyt kai siihenkin on tulossa muutos ja tervetullut muutos onkin.


Jari-Pekassa pidettiin pieni aamupalatauko Hankasalmella, siinä 23-tien ja 9-tien risteyksellä. Kuten kuvasta yllä näkyy, niin eihän siellä mitään lunta ollut, kuin hädintuskin nimeksi. Kylmää sensijaan riitti reippaat parikymmentä astetta.


Iisalmen jälkeen keli muuttui. Ensin oli lunta pientareilla ja vähän tiellä, ajourat tosin edelleen paljaat, eikä edes liukkaat. Matka jatkui kohti Kajaania, Suomussalmea ja Kuusamoa. Suomussalmen kohdalla saattoi jo puhua oikeasta talvesta. Tielläkin liikennemäärät sen verran pienemmät, ettei ajouratkaan olleet kuluneet puhki eli tie oli reilusti ja rehellisesti valkoinen. Pito kuitenkin hyvä, johtuiko sitten renkaista vai olosuhteista. Veikkaisin, että molemmilla oli vaikutuksensa.


Kuusamosta kohti pohjoista olikin liikennemäärät sen verran suurempaa ja olisiko sitten tien pito aktiivisempaa, kun turistia lappaa siinä Rukan ja Kuusamon väliä ees sun taas, että tielläkin taas asfaltti paistoi läpi.

Renkaiden ja auton suhteen meno oli kyllä tylsän tasaista ja hyvä tietty niin. Hyvän renkaan kai tunnistaa siitä, että sitä ei tunnista lainkaan. Vähän reippaammat paineet olin renkaisiin laittanut ennen matkaan lähtöä, kun oli tuota kuormaa kuitenkin 4 henkeä, kontti täynnä tavaraa ja boksikin täynnä suksia. Sen kyllä tunsi tai oikeammin kuuli, että rengas on kovempi. Hieman kuuluu rengasäänet kovemmin, kuin mitä vakiopaineilla, mutta toisaalta meno on jämäkämpää. 

Kun kerran talveen sai taas lumisia teitä ajella, niin koitin vähän sitä rengastakin ärsyttää, jos vaikka saisi pidon rajamaille. Varmaan se menisi, kun ihan ylikovaa laskisi menemään, mutta muuten ei kyllä tahdo tiestä irrota. Ei edes sillä etuvetoisen vakiotavalla, että äkkinäinen kaasun nosto ja käännös. Auto puuttuu tylsästi peliin ja korkeintaan hetkellisesti saa perän irti tiestä. No eipä tiellä pidäkään leikkimän, mutta ei tällä auto ja rengasyhdistelmällä tarvitse leikkiä missään muuallakaan, kun meno on niin eleetöntä vaikka mitä tekisi.


Piti vielä Posiolle Korouomaan ehtiä Suomen luontoa ihailemaan, mutta niin se taas jäi tälläkin matkalla väliin. Ehtisiköhän sitä, jos viikon lisäisi matkaan pituutta.

Tällä kertaa ei oikein ollut sellaisia lumikelejä, että olisi lumessa etenemistä päässyt kunnolla testaamaan. Kotipihassa vähän, kun auraamaton oli pihatie, mutta ei siinäkään saanut mitään dramatiikkaa aikaiseksi, kun auto vaan nousee näillä renkailla mäkeä ylös, vaikka keskeltä mäkeä liikkeelle lähtien. Takana nyt 3000 km tältä talvelta lumisilla teillä ja ihanan tylsää on ollut.

1 kommentti:

  1. Hei, en löytänyt yhteystietoa blogistasi. Haluaisin puhua yhteistyöstä. Jos olet kiinnostiunut voisitko ota minuun yhteytä maiilla: daria.synytska@gmail.com

    VastaaPoista

Tilaa RSS-syöte Seuraa minua Twitterissä